Ongelma ennen ratkaisua, ei ratkaisu ennen ongelmaa

Usein tek­no­lo­giois­ta pu­hues­sa tör­mää di­lem­maan, jo­ta voi­si kut­sua vaik­ka ei rat­kai­sua en­nen on­gel­maa -pa­ra­dig­mak­si. Jot­ta voim­me siis pääs­tä maa­liin ja teh­dä rat­kai­sun, niin meil­lä pi­tää ol­la mää­ri­tel­ty on­gel­ma, jo­ta läh­dem­me rat­kai­se­maan tai muu­ten me haas­kaam­me niin omaam­me, mut­ta en­nen kaik­kea asiak­kaam­me ai­kaa.

Kaik­ki läh­tee siis liik­keel­le on­gel­man iden­ti­fioi­mi­ses­ta ja mää­rit­tä­mi­ses­tä. Ei huol­ta, jos et vie­lä tie­dä, mi­kä on or­ga­ni­saa­tio­si on­gel­ma, me pys­tym­me kyl­lä aut­ta­maan sen mää­rit­te­lys­sä, mut­ta tär­ke­ää on ni­me­no­maan, et­tä se teh­dään. Mää­ri­tel­ty on­gel­ma luo siis po­lun oi­kean rat­kai­sun ää­rel­le ja me py­rim­me Loi­kal­la ai­na tar­joa­maan si­tä rat­kai­sua, mi­tä on­gel­ma to­del­li­suu­des­sa kai­paa. Ideo­lo­giam­me on­kin, et­tä opim­me ai­na it­se to­teu­tuk­ses­ta ja pa­laut­teen kaut­ta ke­hi­täm­me rat­kai­sua eteen­päin.